Uusi opiskelija

Nyt on tapahtunut ihme!

Vuosien hakuyritysten jälkeen pääsin sisään Turun Taideakatemiaan. Minusta tulee oikea kuvataiteilija!

Nyt tarvitsen uuden koulurepun.. Haluaisin sellaisen retrohenkisen mutta en Kankenia, joka on jo kaikilla.

Sitten voinkin esitellä uusimman työni. Tein tämän häälahjaksi hyvälle ystävälleni.

Matka keskiaikaan -näyttely ja markkinahuumaa Turussa

Minulle on tulossa näyttely Brinkkalan Outolinnun galleriaan 23.6-5.7. Esille tulee keskiaikakuvitusta matkaoppaan sivuilta. Jos olet siis tulossa viettämään keskiaikaa Turkuun, niin piipahda toki näyttelyssä. Ei maksa mitään!

Olemme kirjailijan kanssa tavattavissa Turun keskiaikamarkkinoiden aikana seuraavissa paikoissa:

Aboa Vetus & Ars Nova: lauantaina 26.6. klo 15.00 Factory-tilassa.
"Tulukset kukkaroon ja leettarin matkaan! Matkaopas keskiajan Suomeen -kirjan tekijät kertovat elämästä ja  matkustamisesta vuoden 1400 Itämaassa" Olemme molemmat paikalla ja esittely on maksuton.

Ilariin toki voi törmätä museon kaivauksilla markkinoden aikana torstaina klo 12–17, lauantaina klo 12–15 ja sunnuntaina klo 12–17. Kaivauksia voi mennä katsomaan pääsylipun hinnalla.

Keskiaikasten markkinoiden alueella jokirannassa vierailemme Pienen kirjapuodin kojulla torstaina klo 13.00 ja 18.00 ja lauantaina ja sunnuntaina klo 13.00 ja (17.15 tämä on vielä vähän auki)

Pääsykokeet vol. 2

Askartelen taas Turun Taideakatemian pääsykokeissa. Tällä kertaa kuvataiteen puolella. Tässä yksi ennakkotehtävistäni.

Kirjan saralla menee loistavasti. En olisi uskonut että Ilari saa näin paljon julkisuutta. Hän on viime viikkoina juossut vaikka missä radio- ja lehtihaastattelussa. Minullekin on tullut kyselyitä kuvituksista ja keskiaikamarkkinoiden yhteyteen tulee näyttely Brinkkalan Outolintuun.

Matkaopas keskiajan Suomeen

Tapasin kesällä 2012 tulevan kihlattuni ja arkeologian opiskelijan Ilari Aallon. Kysyin häneltä että jos kirjoittaisit kirjan, niin voisin kuvittaa sen. Lukiessaan Ian Mortimerin kirjaa The Time Traveller's Guide to Medieval England. Hän totesi, että Suomenkin keskiajasta voisi saada samantapaisen. Siitä se ajatus Matkaopas kaskiajan Suomeen -kirjaan lähti. Kustantajaakaan ei tarvinnut maanitella. Atena Kustannus varsin nopeasti ilmoitti kiinnostuksensa käsikirjoitusta kohtaan.

Jos minä en ole koskaan kuvittanut kirjaa niin ei Ilarikaan ole kirjoittanut kokonaista sellaista. On hän toki kirjoittanut paljon artikkeleja arkeologia-aiheisiin julkaisuihin, mutta ei mitään näin isoa. Kirjan työstöä helpotti, kun Ilari valittiin Turussa sijaitsevaan Kirjan talon tietokirjahautomoon.

Itse aloitin kuvituksen työstön syksyllä 2014. Työtä oli, eikä se tahtonut millään loppua. Projektia ei helpottanut, että opiskelin samalla. Päädyin viemään kuvitukseni mukaan luennoillekin. Siitä olikin suuri apu, sillä tussaamista voi tehdä lähes missä vain. Tekniikana käytin siis perinteisiä akvarelleja ja ohuita tusseja ääriviivoihin ja varjostuksiin. Jos ennen kuvitusta en niinkään nauttinut akvarelleista, niin nyt melkein rakastan sitä tekniikkaa. Työ opettaa parhaiten.

Sain kuvituksen valmiiksi helmikuun puolessa välissä, ja kirjaa taitettaessa maaliskuussa minulta pyydettiin vielä joitain yksittäisi kuvia.  Kansikuvankin maalasin uudestaan taittajan ehdotusten mukaan, vanhasta versiosta kun puuttui muun muassa kirkon kuori ja järkevät pihat ja korttelit. Kuori on siis kirkon tärkein osa, jossa on pääalttari.

Kirja julkaistaan toukokuun alussa ja sitä voi ostaa kirjakaupoista.

"En ole koskaan kuvittanut kirjaa, mutta olen siitä vuosia haaveillut."

 ...haaveet näemmä toteutuu jos niihin todella uskoo.

Metsän sylissä

Sain viime vuoden toukokuussa tilaisuuden pitää näyttelyn Martin Kulttuuriolohuoneella. Minun piti jo silloin tuoda teokset julki täällä blogissa, mutta se sitten unohtui muiden kiireiden alle. Nyt haluan näyttää ne muillekin ja mukana on myös yksi uusi, viime kesänä vahingossa syntynyt teos.

Metsän sylissä

Revon synnyttäjä

Syli

Mättähän neito

Puiden imettäjä

Sielu

Hukka

Hiiden vartija

Ikoni

Halusin kokeilla ikonin maalaamista ja päätin aloittaa siten, miten ikonimaalausharrastusta ei kannata aloittaa. Ikoneita pitäisi maalata kopioimalla jo olemassa olevia kuvia, tai näin ainakin suositellaan ensimmäisten maalusyritysten kohdalla. Minun pyhäni oli kuitenkin sen verran harvinainen, että päätin suunnitella kokonaan oman kuva-aiheen.

Ikonissa on siis Pyhä Florianus tai St. Florian, miten pyhäänsä kukin omalla äidinkielellään kutsuukin. Hän on palomiesten oma pyhimys, niin kuin vaikka Pyhä Yrjö sotilaiden ja arkkienkeli Mikael poliisien. VPK-laisena halusin tehdä oman versioni tästä 200-luvun jälkipuolella eläneestä miehestä, joka palveli Rooman armeijassa ja oli vastuussa palontorjuntajoukoista. Marttyyrikuolema hänen piti kokea roviolla, mutta hänet upotettiinkin myllykivi kaulassa Enns-jokeen.

Ikonin maalaaminen perinteisillä temperaväreillä oli haastavaa. Kultaamisesta nyt puhumattakaan. Aikaa tähä sai kulumaan mielin määrin, mutta olen lopputulokokseen tyytyväinen.

Vaarallinen ammatti?

Kenenkään ei pitäisi joutua piirtämään omaa hautaansa.
No one should draw his own grave.